Uusi aika

Vaikka koulu olisi aikoinaan alkanut hyvin, voi matkan varrella tulla vastaan erilaisia vaikeuksia. Omilla ”Sisuillamme” on tänä syksynä ollut jokaisella erilaisia haasteita, kun koulunkäynti ei ole sujunut toivotulla tavalla. Yksi lapsista on ollut tylsistynyt koko kouluun, ja aamut ovat sen vuoksi olleet itkuisia. Yhdellä on opettaja vaihtunut tämän kouluvuoden aikana jo useamman kerran, mikä on tuonut mukanaan epäjärjestystä ja levottomuutta. Ja yhden kohdalla koulu on päättänyt muuttaa opetusta siinä määrin, ettei se enää vastaa alkuperäisiä odotuksia.

Hollannissa koulut voivat itse valita opetusmenetelmänsä. Mikäli koulu päättää kesken kaiken muuttaa opetustyyliään, on vanhemmilla asiaan vain vähän sananvaltaa. Vanhemmista ja opettajista koostuva toimikunta, medezeggenschapsraad, on oikeutettu äänestämään asiasta, mutta on eri asia kuunteleeko muutaman hengen toimikunta avoimesti muita vanhempia tai miten hyvin se asiaan perehtyy. Näin ollen voi yhtäkkiä tulla vastaan tilanne, jossa koulun opetusmenetelmät eivät enää vastaakaan vanhempien ihanteita.

********************

Uuden ajan opetuksen (Onderwijs voor een nieuwe tijd, O4NT) periaatteet kuulostavat hienoilta ja voivat helposti imaista mukaansa: lapset saavat kehittää kykyjään omaan tahtiinsa ja hyödyntävät oppimisessa uusinta teknologiaa. Mikä olisikaan nykymaailmassa hienompaa kuin noudattaa täysin omaa oppimissuunnitelmaansa omaa tablettiaan käyttäen. Lapsi saa jo pienestä pitäen määritellä omat mielenkiinnon kohteensa ja hyödyntää näin omaa motivaatiotaan oppimisessa. Opettajasta tulee valmentaja, joka auttaa lasta ja vanhempaa opetussuunnitelman tekemisessä. Vai onko kaikki tämä sittenkään niin ihanteellista?

Uusissa menetelmissä on varmasti paljon hyvää, enkä ole lainkaan uuden teknologian ja internetsovellusten hyödyntämistä vastaan, päinvastoin. Hollannin koulun yksi positiivisia puolia on mielestäni myös se, että lapsia opetetaan jo alusta alkaen suunnitelmallisuuteen ja ohjaamaan itse omaa toimintaansa. Mutta jos opetus menee täysin individualistiseksi, ja nelivuotiaankin pitäisi jo kyetä suunnittelemaan tabletille oma viikko-ohjelmansa, on mielestäni syytä kriittisyyteen.

Uuden ajan opetuksessa on myös syytä kyseenalaistaa, onko luokaton peruskoulu paras oppimisympäristö 4-12-vuotiaille lapsille. Hallitsematon määrä ihmisiä ympärillä ei pysty tarjoamaan turvallista oppimisympäristöä pienelle lapselle. Peruskouluiässä lapsen kehitys on vielä siinä vaiheessa, että opettajan tulee olla paljon muutakin kuin tukea tarvittaessa tarjoava mentori. Mikä toimii aikuisten tai vaikka nuorten maailmassa, ei välttämättä ole suoraan sovellettavissa peruskouluikäisiin lapsiin. Tätä opetusmuotoa perustellaan myös sillä, että jokaisen noudattaessa omaa opetussuunnitelmaansa, ei kukaan luokassa ole enää negatiivisella tavalla erityinen. Oikeasti kuitenkin vain harva erityistukea tarvitseva oppilas pystyy toimimaan ja oppimaan ihanteellisesti näin strukturoimattomassa ja itsenäistä oppimista korostavassa ympäristössä. Näistä Steve Jobs -kouluista on varmasti opittavaa, mutta tutkimus opetusmenetelmän vaikutuksista pitemmällä tähtäimellä tulee takuulla tarpeeseen.

********************

Syksyn myllerrysten jälkeen palapelin palat tuntuvat taas loksahtelevan kohdilleen. 

Yhden ”Sisun” oma opettaja jäi jo heti alkusyksystä pitkälle sairaslomalle. Tilalle tuli sijainen, joka viipyi muutaman viikon ja sen jälkeen taas uusi sijainen. Luokka oli levoton ja kokeili rajojaan. Ilmapiiri ei todellakaan ollut suotuisa oppimiseen, eikä opetuksessa pysytty aikataulussa. Koulussa on kuitenkin asiansa osaava rehtori, joka on tehnyt parhaansa tilanteen rauhoittamiseksi. Sijaiseksi on hankittu opettaja, jolla on kokemusta vastaavista ”kriisiluokista”, ja luokkaan on opettajan toiveesta saatu myös täysipäiväinen opetusavustaja mahdollistamaan henkilökohtaista ohjausta ja pienryhmäopetusta. Liikuntatunneilla on viime viikkojen aikana keskitytty Rots & Water -menetelmän avulla ryhmäytymistä ja sosiaalisia taitoja tukeviin psykofyysisiin harjoituksiin. Vanhempien toiveesta on järjestetty ylimääräinen informaatiotilaisuus, jossa luokan tilannetta on käyty läpi. Luokka on rauhoittunut, kotitehtävät ovat taas selkeitä ja oppimistulokset nousussa.

Se kouluun turhautunut ”Sisu” puolestaan on saanut uusia mielekkäitä haasteita, ja koulu tuntuu taas mukavammalta. Opettajan kanssa on keskusteltu tylsistymisestä, ja lapsi on saanut esittää omia toiveitaan oppimisen suhteen. Luokkaan on perustettu englannin pienryhmä lisähaasteita tarvitseville lapsille, ja 7-vuotias palasi heti ensimmäisen tunnin jälkeen kotiin innostuneena ja ylpeänä siitä, että oli oppinut koulussa sanomaan ”I’m from the Netherlands”. Huomenna aloittaa myös toimintansa ”plusluokka”, jossa lisää haasteita kaipaavat lapset saavat kerran viikossa tarpeitaan vastaavaa erityisopetusta.

Ja se ”Sisu”, jonka koulutie alkoi kulkea täysin väärään suuntaan. Se, jonka koulussa alkoi olla pielessä muutakin kuin vain opetusmenetelmät ja josta ei haluttu tehdä Steve Jobs -koulujen koekaniinia. Se lapsi, joka alkoi jo tottua kiusaamiseen ja jonka opettaja alkoi syytellä lasta ja vanhempia kaikesta. Se ”Sisu” on nyt ensimmäistä päivää uudessa koulussa, ja tulevaisuus näyttää taas lupaavalta. Koulun vaihtaminen kesken kaiken ei ole ollut helppo ratkaisu, mutta jos luottamus koulun ja vanhempien välillä särkyy, eikä koulu tule mitenkään vastaan asiaa korjatakseen, ei muita vaihtoehtoja juuri ole. Vaihtoehdot koulun vaihtamiseenkin voivat olla vähissä, mikäli kaikki lähialueen varteenotettavat koulut ovat jo täynnä. Mutta uusi, lupaavalta vaikuttava koulu onneksi löytyi, ja erinäisten haasteiden kautta Sisu vihdoin pääsi aloittamaan siellä. Sisulla on nyt edessään uusi alku. Tästä koulunvaihdoksesta kuulette myöhemmin vielä lisää!

Kansallinen kouluaamiainen

Tänään Sisu ei syökään aamiaista kotona, vaan vasta koulussa. Vatsassa kurnii hieman, kun Sisu polkee kouluun omalla punaisella pyörällään. Paljaita sormia ei palele ja tuuli puhaltelee muutenkin lempeästi, vaikka marraskuu on jo melkein puolivälissä. Huomenna tulee Sinterklaas, pohtii Sisu innoissaan. Äiti ja isä ovat luvanneet, että Sisu pääsee taas satamaan katsomaan, kun Sinterklaas saapuu höyrylaivallaan.

Koulun kello soi ja lapset kiirehtivät sisään omiin luokkiinsa. Kovin kauaa ei kuitenkaan ehditä ihmetellä luokan pöydillä jo odottavia aamiasherkkuja, kun kahdeksasluokkalaiset tulevat hakemaan pienempiä koululaisia mukaansa. Sisu pääsee Emman isoveljen Julianin mukaan. Julian johdattelee kolme kakkosluokkalaista rappusia pitkin yläkertaan kuutosryhmän tiloihin. Koko koulu on jaettu aamiaiselle niin, että jokaisessa luokkahuoneessa on lapsia ykkösestä kasiryhmäläisiin. 

Julian auttaa voitelemaan Sisun leivän. Sisu saa myös mandariinin ja ison mukillisen maitoa. Emma on ehtinyt hotkaista jo puolet leivästään ennen kuin Sisu ehtii edes aloittaa, mutta nopeasti aamiainen uppoaa Sisunkin vatsaan. 
- Julian, me halutaan vielä hilloleivät, hihkuu vieressä istuva Emma.
Yksi aamiaisella auttavista vanhemmista kiertelee tarjoamassa kurkkua ja rusinapullia. 

Kohta on kaikilla vatsat täynnä ja on aika aloittaa päivän koulutyö. Julian vie Sisun, Emman ja Alexin takaisin omaan luokkaan. Ennen tavallisen koulupäivän alkua ehditään vielä katsoa Sinterklaasjournaal. Mutta voi, laiva on eksynyt sumussa ja lasten huoli on kova - pääsekö Sinterklaas sittenkään huomenna Hollantiin... 




Tällä viikolla puoli miljoonaa koululaista ympäri Hollantia on päässyt nauttimaan kansallisesta kouluaamiaisesta (Het Nationaal Schoolontbijt). Tutkimusten mukaan monet koululaiset jättävät aamiaisen kokonaan väliin tai syövät liian epäterveellisesti, ja tämän jo kolmattatoista kertaa järjestettävän kampanjan tarkoituksena on lisätä tietoisuuttaa terveellisistä aamiaistavoista. Kampanjan suuruudesta kertoo jotain se, että koululaisten ja opettajien lisäksi siihen osallistuu myös kansanedustajia ja ministereitä sekä noin 240 kaupunginjohtajaa. Osa koululaisista pääseekin syömään aamiaistaan poikkeuksellisesti kunnantalolle tai jopa eduskuntaan.

Aiempina vuosina kouluaamiainen on saanut kritiikkiä siitä, ettei se tavoitteestaan huolimatta ole ollut kovin terveellinen. Niinpä sitä on yritetty muokata yhä terveellisemmäksi lisäämällä hedelmiä ja kasviksia sekä jättämällä pois mm. hagelslag, ne kuuluisat hollantilaiset aamiaissuklaarakeet.

Mutta kuinka ollakaan, ainakaan meidän koulussa vanhemmat(!) eivät näköjään vielä ole valmiita suklaarakeiden pois jättämiseen. Olin eilen mukana hakemassa aamiaistarvikkeita lähikaupasta, jonne ne oli toimitettu meille haettavaksi. Kun koululla huomattiin, että leivän päälle on vain margariinia, juustoa, sulatejuustoa, kurkkua, hilloa ja omenalevitettä, lähti pari vanhempaa (rehtorin suostumuksella) vielä kauppaan ostamaan suklaarakeita, koska "eihän ne lapset muuten syö". Eipä siinä suomalaisvanhemman pari onnetonta vastalausetta juuri auttaneet. Välillä onkin vaan viisaampaa huokaista syvään ja unohtaa tuulimyllyjä vastaan taistelu - maassa maan tavalla.

Tämän vuoden aamiaistarjontaan (siihen viralliseen :)) ja ruokien ravintoarvoihin pääsee kurkistamaan täältä.

Ja jos jotakuta muutakin jännittää, pääseekö Sinterklaas turvallisesti perille, voi Sintin ja Pietien seikkailuja seurata myös Sinterklaasjournaalin nettisivujen kautta.

Mitä Sisu minulle merkitsee?

Hyvää Sisun päivää! 

Tänään viettävät ensimmäistä kertaa nimipäiväänsä Sisut, joita Suomessa Väestörekisterikeskuksen mukaan on jo yli 1700.  Näistä Sisuista yli puolet on syntynyt tällä vuosikymmenellä. Vuosi 2015 on lisäksi Sisun juhlavuosi, joten oma Sisumme syntyi näköjään selvästi ajankohtaiseen hetkeen.

Mistä nimi Sisu sitten syntyi? Tätä kysyi Sanna-Mariakin tehdessään Sisusta juttua Luokanopettajalehteen. Aluksi kirjamme päähenkilö esiintyi nimellä, jonka kehitin aikoinaan gradun sivutarinaa varten. Tarinaa, jota ei graduun koskaan huolittu, mutta joka alkoi myöhemmin elää omaa elämäänsä lastenkirjan sivuilla. Kirjan edetessä päähenkilön alkuperäinen nimi ei kuitenkaan tuntunut enää ”omalta”. Niinpä kirjan sankarille piti keksiä uusi, sopivampi nimi. Heitin ajatuksiani kirjan kuvittajalle Liisalle, joka oli jo piirtänyt kirjan poikaa useamman kuvan verran. Sisu oli lopulta se nimi, jolle molemmat syttyivät, eikä nimen valinta lopulta ollut vaikeaa. Sisu kun oli ihan selvästi Sisu!

Kuten wikipedia kertoo, on sisun käsite osa suomalaista kansallisidentiteettiä. Kirjan Sisukin on poika, joka asuu Hollannissa, mutta on kuitenkin sydämeltään suomalainen - muumireppuineen ja ruisleipätoiveineen. Sisu on terminä vanha ja kuvastaa periksiantamattomuutta, josta suomalaiset voivat olla ylpeitä. Nimenä Sisu on kuitenkin melko uusi ja trendikäs, mutta silti supisuomalainen. Sisu on vahva poika, joka ei lannistu, vaikka uusi ympäristö asettaakin haasteita, mutta toisaalta Sisusta löytyy myös tarvittavaa herkkyyttä ja "hiljaista voimaa".

Tiesittekö muuten, että Suomessa on ihan oma Sisu-tutkija, Emilia Lahti, joka tutkii sisua positiivisen psykologian näkökulmasta voimakapasiteettina? Positiivisessa psykologiassa sisu nähdään kykynä selvitä haasteista, jotka ylittävät yksilön oletetut psyykkiset tai fyysiset resurssit tietyssä hetkessä.

Emilian kirjoituksia sisusta voi lukea mm.

https://positiivinenpsykologia.wordpress.com/ (suomeksi) 

https://emiliaelisabethblog.wordpress.com/ (englanniksi)

Kannattaa ehdottomasti tutustua ja liittyä mukaan Sisun yhteisöön myös facebookissa.

Itseäni ainakin kiehtoo kovasti ajatus sisusta nimen omaan positiivisena voimakapasiteettina. Sisu ei ole pelkästään sitä, että hammasta purren mennään läpi harmaan kiven, "koska pitää". Sisun juhlavuosi haluaa sen sijaan rohkaista ihmisiä tarttumaan unelmiinsa, tekemään tarvittavia muutoksia ja ottamaan riskejä. Olennaista on myös yhteisöllisyys ja toisten tsemppaaminen. 

Kirjaan liittyen sisu on ollut periksiantamatonta uskoa itseemme ja siihen, että tällaista kirjaa tarvitaan. Uskalsimme tuottaa ideamme paperille ja jalostaa niitä yhä uudelleen. Jaksoimme ottaa selvää, mitä kaikkea kirjan julkaiseminen omakustanteisesti vaatii ja rohkenimme ottaa riskin, kun päätimme painattaa kirjan. Sisun tekeminen on ollut toteutunut unelma, yksi monista. 

Sisua on myös se, että yhä jaksan tekohengittää elämää tähän blogiin, vaikken kaiken kiireen keskellä olekaan saanut rauhoitettua aikaa kirjoittamiselle. Sisun juhlavuoden inspiroimana aion toteuttaa lisää unelmiani ja antaa enemmän aikaa asioille, jotka ovat itselleni merkityksellisiä. Sisukasta ja unelmia kohti kulkevaa vuotta kaikille! 

Koningsspelen - Kuninkaanpelit

Huhtikuun viimeisenä perjantaina Sisu saapuu koululle yhdessä äidin kanssa. Askel on reipas, vaikka vatsa on vielä tyhjä – aamupala syödään tänään vasta koulussa!  Tänään on luvassa erityisen hauska päivä, sillä on lasten vuoro juhlia tulevaa kuningasta. Luokassa Sisu saa päälleen oranssin paidan. Samanlainen paita on tänään päällä yli miljoonalla koululaisella, jotka kaikki viettävät koulupäiväänsä luokassa istumisen sijaan kuninkaallisia pelejä pelaten. Sisu on koulussa oppinut, että tulevan kuninkaan nimi on Willem-Alexander ja kuningattaren Máxima. Senkin hän tietää, että kuninkaalliseen perheeseen kuuluu myös kolme prinsessaa, jotka kaikki käyvät koulua ihan niin kuin Sisukin. Hassua, Sisu miettii, onkohan niillä prinsessoilla ollenkaan leluja, vai leikkivätköhän ne koko ajan vaan prinsessaa...

Kauempaa Sisu ei kuitenkaan ehdi prinsessajuttuja miettiä, sillä luokkahuoneessa on paljon uutta ihmeteltävää. Pöydät on aseteltu tänään kahdeksi isoksi ruokapöydäksi, joiden päällä on oransseja pöytäliinoja. Ympäri luokkaa roikkuu oransseja ilmapalloja ja viirejä. Luokassa lapsia odottaa myös läheisen kaupan tarjoama aamiainen. Tulevan kuninkaan mielestä on tärkeää opettaa lapsille terveellisiä elämäntapoja, joista yksi on kunnollinen aamiainen. Tarjolla on leipää ja sen päälle vaikka minkälaisia levitteitä: sulatejuustoa ja maksapasteijaa, maapähkinävoita ja tavallista voita, hilloa ja suklaalevitettä. Lisäksi on tarjolla omenoita, pikkutomaatteja ja aamiaiskeksejä sekä juomaksi maitoa ja kaakaota. Onkohan niillä prinsessoilla aina näin paljon ruokaa aamupalalla, Sisu ihmettelee. Kun Sisu on ensin syönyt yhden leivän sulatejuuston kanssa, auttaa opettaja levittämään suklaata toiselle leivälle. Lopuksi Sisu saa vielä ripotella päälle suklaisia pikkurakeita. - Mmmm, lekker! maiskuttelee Emma vieressä.

Kun vatsat on tankattu täyteen, on aika siirtyä ulos purkamaan energiaa. Opettaja on kertonut, että tulevan kuninkaan mielestä terveellisiin elämäntapoihin kuuluu myös liikkuminen, ja sen vuoksi opettajat ovat vanhempien avustuksella valmistelleet pihalle erilaisia pelejä ja leikkejä. Päivä aloitetaan ensin yhteisellä laululla ja tanssilla. Sisu hyppii innokkaasti mukana ja heiluttaa käsiään ensin vasemmalle ja sitten oikealle. Tanssin jälkeen siirrytään pienissä ryhmissä muiden pelien pariin. Taivaalta tihkuttaa vettä, mutta se ei tunnu menoa haittaavan. Äiti laittoi Sisulle kyllä sadetakin mukaan, mutta se taisi unohtua sisälle, kun ei muillakaan sellaista ole. Isommat koululaiset lähtevät pelaamaan läheiseen puistoon ja pienemmät jäävät koulun pihalle. Sisun mielestä hauskinta on pussihyppy, vaikka se onkin aluksi vaikeaa, ja Sisu menee pari kertaa nurin ennen kuin hypyt alkavat sujua. Sisu saa kaadettua myös melkein kokonaan peltipurkeista kootun tornin ja potkii monta kertaa pallon maaliin. Juf Monica ei ole tainnut pienenä pelata jalkapalloa, kun ei saa palloa ollenkaan kiinni, Sisu päättelee.  Koulun pihalla leikitään yhdessä myös hippaa, polttopalloa ja Annemaria koekoek-leikkiä, jossa yksi kääntyy selin toisiin ja toiset yrittävät sillä aikaa hiippailla huomaamatta hänen selkänsä taakse. Sisu onnistui kerran koskemaan Emmaa selkään ja pääsi itsekin sanomaan ”annemaria koekoek”. Äiti kertoi, että hän on pienenä Suomessa leikkinyt ihan samanlaista leikkiä, jonka nimi oli peilissi.

Lounastauon koittaessa siirrytään vihdoin sisälle syömään eväitä, ja loppupäivä vietetään sisällä leikkien ja askarrellen kruunuja. Kun vanhemmat tulevat kolmelta hakemaan lapsiaan, on vastassa iloinen, mutta väsynyt joukko pieniä oransseja kruunupäitä. – Fijne vakantie, toivottaa opettaja kätellessään ovella.

– Nyt alkoi sitten kevätloma, toteaa isä Sisulle heidän pyöräillessään kotiin koulusta. – Ja ensi viikolla mennään puistoon juhlimaan kuningattarenpäivää.

 – Ja ensi vuonna juhlitaankin kuninkaanpäivää! tietää Sisu. 

Koningsspelen: Bewegen is gezond -musiikkivideo