Sisu on täällä!

Sisun "syntymästä" tai pikemminkin kai koulun aloituksesta on jo reilusti yli puoli vuotta! Kirja on siis valmis ja saimme kuin saimmekin sen valmiiksi ennen Naisenpäiviä.

Eräänä huhtikuisena torstaina ajoimme iltaruuhkassa (myöhässä, mutta sittenkin ajoissa) hakemaan useamman laatikollisen uunituoreita sisuja ja jo perjantaina ajelimme laatikot mukanamme Naisenpäiville Nunspeetiin.

Kirjan synnytys omin voimin oli iso ja raskas puserrus, josta emme olisi selvinneet ilman avustavia "kätilöitä", etenkin loistavaa taittajaamme Hans Kempiä, jonka graafisen suunnittelun ansiosta saimme kirjasta lopulta juuri sellaisen kuin halusimme. Kunnollisen painopaikan löytyminenkään ei ollut mikään itsestäänselvyys, sillä ahkerasta hollannin opiskelusta huolimatta ei sanavarastomme ennestään juuri ulottunut kirjan julkaisemiseen liittyvään sanastoon (jota sitäkin tuli toki samalla opittua). Onneksi näihinkin synnytystuskiin löytyi "kätilö" lähipiiristä, kiitos Bas Gremmen!

Kun lopulta saimme ensimmäisen painotuoreen Sisun käsiimme, pystyimme huokaisemaan helpotuksesta ja onnesta, sillä kirja oli juuri sellainen, josta olimme haaveilleet!

Sisu on saanut lämpimän vastaanoton myös muissakin pienemmissä ja isommissa käsissä, ja olemme saaneet kirjasta paljon positiivista palautetta. Vaikka Sisu on suunnattu pääasiassa Hollannissa koulunsa aloittaville lapsille, se on saanut hyvän vastaanoton myös muualla. Isommille lapsille Sisu on tarjonnut mahdollisuuden sanoittaa omia kokemuksiaan tai palata menneisiin koulumuistoihin. Kaksikielisellä lapsella ei välttämättä ole sanoja kertoa koulun tapahtumista kotikielellä, mutta Sisun lukemisen myötä monen lapsen sanallinen arkku on auennut. Sisuun on tykästytty myös Suomessa, sillä se toimii hyvin kulttuurikasvatuksen välineenä niin päiväkodissa kuin alaluokillakin.

Sisu noteerattiin hiljattain myös kaksikielisessä kirjallisuusblogissa Les! Lue! :)
http://les-lue.com/2014/11/13/sisu-menee-kouluun-jaana-syrja-liisa-aholainen/

Tällä hetkellä kirjaa voi ostaa Hollannissa Piece of Finlandista (Amsterdam), Musiikkikoulu Karlandosta (Den Haag/Voorburg) sekä suomalaiselta merimieskirkolta / Finse Huis (Rotterdam). Suomessa kirja on saatavilla Suomi-Seuran (netti)kaupassa. Kirjaa on mahdollista tilata myös suoraan meiltä lähettämällä tilaus osoitteeseen sisumeneekouluun@gmail.com

Kirjaprojekti edistyy

Kiirettä pitää edelleen, sekä töissä että Sisu-kirjan parissa. Tämän vuoden puolella ollaan saatu asioita jo paljon eteenpäin ja oli hieno hetki, kun tämän viikon lopulla pääsin ihastelemaan Liisan tekemää kuvitusta, joka alkaa olla jo lähes valmis. Kuvat ovat aivan ihania! Tuskin maltan odottaa, että Sisu pääsee kirjan sivuille myös muiden iloksi, eikä siihen toivottavasti enää kauan mene.

Lastenkirjan teksti alkaa olla loppuhiontaa vaille valmis, mutta opaskirjassa riittää vielä työstämistä. Sen takia en ole ehtinyt edelleenkään päivittää blogia, kun kaikki liikenevä aika kuluu nyt oppaan kirjoittamiseen. Mutta vielä sitä tietoa tulee! Tavoitteemme on, että kirja on käsissä viimeistään Naisenpäivillä. Toivotaan parasta ja tehdään töitä, että onnistuu!

Uusi vuosi, uusi alku

Hyvää uutta vuotta ja alkavaa kouluvuotta 2014!

Sisun blogissa on menneinä kuukausina ollut hiljaista, kun koulu imaisi viime syksynä täysillä mukaansa eikä aikaa ja energiaa kirjoittamiselle ole ollut. Lastenkirjan julkaiseminenkin on tästä syystä venähtänyt, mutta olkoon vuosi 2014 uutta yritystä täynnä ja aloittakoon Sisu koulunsa tämän vuoden aikana.

Viime syksy oli kovin koulutäytteistä aikaa. Työ kahdella kansainvälisellä koululla piti kiireisenä ja iltapäivät kuluivat omien lasten kanssa touhutessa – usein koulun pihalla ulkoillessa. Lisäksi olen toista vuotta mukana koulun vanhempaintoimikunnassa (ouderraad) ja kuluneen syksyn aikana veimme läpi monenlaisia uudistuksia. Vanhempien rooli koululla on merkittävä, ainakin jos siihen riittää innostusta. Itse olen tykännyt olla mukana poikien koululla ja siitä on tullut tärkeä yhteisö täällä ulkomailla ollessa. Suosittelen lämpimästi osallistumaan mukaan koulun toimintaan!

Koningsspelen - Kuninkaanpelit

Huhtikuun viimeisenä perjantaina Sisu saapuu koululle yhdessä äidin kanssa. Askel on reipas, vaikka vatsa on vielä tyhjä – aamupala syödään tänään vasta koulussa!  Tänään on luvassa erityisen hauska päivä, sillä on lasten vuoro juhlia tulevaa kuningasta. Luokassa Sisu saa päälleen oranssin paidan. Samanlainen paita on tänään päällä yli miljoonalla koululaisella, jotka kaikki viettävät koulupäiväänsä luokassa istumisen sijaan kuninkaallisia pelejä pelaten. Sisu on koulussa oppinut, että tulevan kuninkaan nimi on Willem-Alexander ja kuningattaren Máxima. Senkin hän tietää, että kuninkaalliseen perheeseen kuuluu myös kolme prinsessaa, jotka kaikki käyvät koulua ihan niin kuin Sisukin. Hassua, Sisu miettii, onkohan niillä prinsessoilla ollenkaan leluja, vai leikkivätköhän ne koko ajan vaan prinsessaa...

Kauempaa Sisu ei kuitenkaan ehdi prinsessajuttuja miettiä, sillä luokkahuoneessa on paljon uutta ihmeteltävää. Pöydät on aseteltu tänään kahdeksi isoksi ruokapöydäksi, joiden päällä on oransseja pöytäliinoja. Ympäri luokkaa roikkuu oransseja ilmapalloja ja viirejä. Luokassa lapsia odottaa myös läheisen kaupan tarjoama aamiainen. Tulevan kuninkaan mielestä on tärkeää opettaa lapsille terveellisiä elämäntapoja, joista yksi on kunnollinen aamiainen. Tarjolla on leipää ja sen päälle vaikka minkälaisia levitteitä: sulatejuustoa ja maksapasteijaa, maapähkinävoita ja tavallista voita, hilloa ja suklaalevitettä. Lisäksi on tarjolla omenoita, pikkutomaatteja ja aamiaiskeksejä sekä juomaksi maitoa ja kaakaota. Onkohan niillä prinsessoilla aina näin paljon ruokaa aamupalalla, Sisu ihmettelee. Kun Sisu on ensin syönyt yhden leivän sulatejuuston kanssa, auttaa opettaja levittämään suklaata toiselle leivälle. Lopuksi Sisu saa vielä ripotella päälle suklaisia pikkurakeita. - Mmmm, lekker! maiskuttelee Emma vieressä.

Kun vatsat on tankattu täyteen, on aika siirtyä ulos purkamaan energiaa. Opettaja on kertonut, että tulevan kuninkaan mielestä terveellisiin elämäntapoihin kuuluu myös liikkuminen, ja sen vuoksi opettajat ovat vanhempien avustuksella valmistelleet pihalle erilaisia pelejä ja leikkejä. Päivä aloitetaan ensin yhteisellä laululla ja tanssilla. Sisu hyppii innokkaasti mukana ja heiluttaa käsiään ensin vasemmalle ja sitten oikealle. Tanssin jälkeen siirrytään pienissä ryhmissä muiden pelien pariin. Taivaalta tihkuttaa vettä, mutta se ei tunnu menoa haittaavan. Äiti laittoi Sisulle kyllä sadetakin mukaan, mutta se taisi unohtua sisälle, kun ei muillakaan sellaista ole. Isommat koululaiset lähtevät pelaamaan läheiseen puistoon ja pienemmät jäävät koulun pihalle. Sisun mielestä hauskinta on pussihyppy, vaikka se onkin aluksi vaikeaa, ja Sisu menee pari kertaa nurin ennen kuin hypyt alkavat sujua. Sisu saa kaadettua myös melkein kokonaan peltipurkeista kootun tornin ja potkii monta kertaa pallon maaliin. Juf Monica ei ole tainnut pienenä pelata jalkapalloa, kun ei saa palloa ollenkaan kiinni, Sisu päättelee.  Koulun pihalla leikitään yhdessä myös hippaa, polttopalloa ja Annemaria koekoek-leikkiä, jossa yksi kääntyy selin toisiin ja toiset yrittävät sillä aikaa hiippailla huomaamatta hänen selkänsä taakse. Sisu onnistui kerran koskemaan Emmaa selkään ja pääsi itsekin sanomaan ”annemaria koekoek”. Äiti kertoi, että hän on pienenä Suomessa leikkinyt ihan samanlaista leikkiä, jonka nimi oli peilissi.

Lounastauon koittaessa siirrytään vihdoin sisälle syömään eväitä, ja loppupäivä vietetään sisällä leikkien ja askarrellen kruunuja. Kun vanhemmat tulevat kolmelta hakemaan lapsiaan, on vastassa iloinen, mutta väsynyt joukko pieniä oransseja kruunupäitä. – Fijne vakantie, toivottaa opettaja kätellessään ovella.

– Nyt alkoi sitten kevätloma, toteaa isä Sisulle heidän pyöräillessään kotiin koulusta. – Ja ensi viikolla mennään puistoon juhlimaan kuningattarenpäivää.

 – Ja ensi vuonna juhlitaankin kuninkaanpäivää! tietää Sisu. 

Koningsspelen: Bewegen is gezond -musiikkivideo 

Lisärahoitusta hollannin oppimiseen

Kuten aiemmasta kirjoituksesta käy ilmi, jätetään lasten äidinkielen kehitys Hollannissa lähinnä kotien vastuulle. Hollannin kielen oppimiseen on sen sijaan viime aikoina panostettu huomattavasti, ja kieleen perustuvan eriarvoisuuden vähentäminen on myös yksi opetusministeriön painopistealueista.

Varhaista koulunaloitusta perustellaan Hollannissa paljolti juuri kielen oppimisen kannalta. Vaikka oppivelvollisuus alkaa virallisesti vasta viisivuotiaana, pidetään koulun aloittamista neljävuotiaana tärkeänä etenkin niiden lasten kohdalla, joiden äidinkieli ei ole hollanti. Näin lapsilla on parin ensimmäisen kouluvuoden aikana (ryhmät 1 ja 2) mahdollisuus kuroa kiinni hollantilaisten ikätovereiden kielellistä etumatkaa, jotta lähtökohdat kolmannella luokalla alkavaan lukemisen ja kirjoittamaan oppimiseen olisivat mahdollisimman hyvät.

Ensimmäisillä luokilla tapahtuva hollannin oppiminen ei ole kuitenkaan näyttänyt tasoittavan lasten välisiä eroja, eivätkä hollantia toisena kielenään opettelevat lapset ole pystynyeet kuromaan toisten kielellistä etumatkaa kiinni välttämättä edes koko peruskoulun aikana. Tästä on noussut tarve hollannin oppimisen aloittamiselle jo varhaisemmassa vaiheessa, ja elokuussa 2010 voimaan tulleen lain mukaan kunnilla on nyt velvollisuus tarjota laadukasta esiopetusta kaikille pienille lapsille, jotka ovat kielellisesti ikätasoaan jäljessä. Tämä esiopetus toteutetaan päiväkodeissa (kinderopvang) ja leikkikouluissa (peuterspeelzaal) ja on siten ennen neljän vuoden ikää tapahtuvaa opetusta.

Jotta esiopetus olisi mahdollista kaikille sitä tarvitseville lapsille, on ministeriö myöntänyt sille myös reilusti tukea. Tämä tuki mahdollistaa sen, että esimerkiksi leikkikoulujen kuukausittaiset maksut ovat niin matalia, etteivät ne muodosta kynnystä lapsen osallistumiselle. Erilaisten pilottikokeilujen ohella hallitus myöntää tästä vuodesta alkaen 50 miljoona euroa ylimääräistä tukea esiopetukselle.

Leikkikoulujen maksuissa onkin huomattavia eroja, mikä on syytä pitää mielessä hakiessaan peuterspeelzaal-paikkaa lapselle. Joissakin leikkikouluissa maksut ovat korkeammat, koska niissä ei ole juurikaan kielellistä erityistukea tarvitsevia lapsia eivätkä ne siten saa valtion tai kunnan avustusta. Kielellistä erityistukea tarjoavat leikkikoulut ovat tottuneet toimimaan kaksi- tai monikielisten perheiden kanssa ja saattavat olla myös sen vuoksi monelle suomalaiselle tai hollantilais-suomalaiselle perheelle mielekkäämpi valinta. Monesti nämä leikkikoulut toimivat peruskoulun yhteydessä, mikä mahdollistaa kielellisen tuen jatkumisen myös peruskouluun siirryttäessä.

Omat lapseni kävivät aikoinaan tällaista kunnan tukemaa leikkikoulua kahtena aamupäivänä sekä kahtena iltapäivänä viikossa ja siirtyivät sieltä samassa rakennuksessa toimivaan peruskouluun. Leikkikoulumaksu oli vaivaiset 20 euroa kuukaudessa. En halua paikallistaa blogia liikaa Haagiin, mutta seuraavasta linkistä löytyy lisää tietoa Haagin esikouluista – niin leikkikouluista kuin päiväkodeista, jotka tarjoavat kielellistä erityistukea. Haagissa ulkomaalaisten osuus on korkea ja tukea tarjoavia esikouluja siksi paljon, mutta vastaavia on takuulla ympäri maata ainakin suurimmissa kaupungeissa. Linkki toivottavasti auttaa myös muita löytämään oikeanlaisia hakusanoja niiden etsimiseen.

http://www.denhaag.nl/home/bewoners/to/Haagse-Voorschool-informatie-voor-ouders.htm

Kannattaa siis pitää silmät auki ja mieli avoinna jo leikkikoulua valitessa. On usein helppo ajatella, että kaksikielinen lapsi saa paremmin tukea kielen kehitykseen sellaisessa ympäristössä, jossa on paljon hollantia äidinkielenään puhuvia lapsia. Hollantia puhuvien seura on toki tärkeää, mutta tällaisessa ympäristössä ei henkilökunnalla välttämättä ole valmiuksia kohdata kielellisesti erityistä huomiota tarvitsevaa lasta. Joten kannattaa huolella pohtia, mikä on omalle lapselle se paras vaihtoehto.

Nettipelejä

Opettaja vinkkasi hetki sitten sivustosta, jolta löytyy kivoja pelejä lapsille esim. laskemisen tai lukemaan oppimisen tueksi.

http://kids.ambrasoft.nl/kids/

Robbien pelimaailmassa on mahdollisuus mm.

- tankata ajoneuvoja ja harjoitella samalla yhteenlaskuja (Tanken)
- pelata "tetristä" laittamalla sanojen kirjamia oikean järjetykseen (Valwoord)
- etsiä labyrintistä sanoihin kuuluvia kirjaimia (Letter Doolhof)
- leikkiä tarjoilijaa (Serveester Tamira)
- tehdä palapelejä, sudokua, värittää, tanssia ja vaikka mitä muuta

Otan mielellään vastaan muitakin, etenkin kielen oppimista tukevia pelisivuja ja lisään niitä tuonne linkkilistaan.

Kommentit kadoksissa

Sain palautetta, että osa kommenteista ei ole päätynyt blogiin saakka. Yritän selvittää, mistä vika johtuu, sillä blogin asetusten mukaan kommentointi pitäisi olla mahdollista myös anonyymisti. Jos sinulla on hankaluuksia kommenttien lähettämisessä, niin laitathan palautetta sähköpostin kautta: sisumeneekouluun@gmail.com

Muutenkin blogi on vielä niin alkutekijöissään, että otan mielellään vastaan palautetta tai kehittämisehdotuksia, sähköpostitse tai blogin kautta. Kirjoittelemisiin!

Saako sitä suomea puhua?

Useimmat Hollantiin muuttaneet suomalaiset ovat todennäköisesti jossain vaiheessa törmänneet siihen, miten intohimoisesti hollantilaiset suhtautuvat omaan kieleensä. Jos ei itse ole kuullut, miten hollantilaisten mielestä maassa pitäisi puhua maan kieltä, löytyy näitä kokemuksia varmasti ainakin tuttavapiiristä.

Kansainvälisten tutkimusten valossa kaksikielisyydestä ei ole lapselle haittaa vaan päinvastoin, se rikastuttaa lapsen elämää ja sillä on positiivisia vaikutuksia niin psykologisesti, kulttuurisesti kuin akateemisestikin. Hollannissa kuitenkin tunnutaan sulkevan silmät tämänkaltaisilta tuloksilta ja uskotaan edelleen sokeasti käsitykseen, jonka mukaan kahden kielen oppiminen aiheuttaa riskin lapsen kehitykselle – tai ainakin hollannin kielen kehittymiselle.

Vaikka Hollannissa periaatteessa sallitaan erilaisuus ja eriävien arvojen esille tuominen, rajoittuu tämä lähinnä yksilölliseen tasoon ja esimerkiksi maahanmuuttajien omaan kieleen ei laajemmin ole juurikaan kiinnitetty huomiota. Tämä johtuu varmasti myös siitä, että kieli on hollantilaisille tärkein kansallispiirre ja maahanmuuttajavähemmistöt pyritään integroimaan hollantilaiseen yhteiskuntaan nimenomaan kielen avulla. Vaikka kaksikielisyys nähdään yleisesti positiivisena asiana, pidetään sitä maahanmuuttajien ja heidän lastensa kohdalla haittatekijänä, koska sen nähdään hidastavan maan kielen oppimista.   

Hollannissa on päädytty siihen, ettei vähemmistöryhmien kulttuuri-identiteetin säilyttäminen ole valtion tehtävä eikä lapsen äidinkielen tai kotikulttuurin tukeminen sen vuoksi tule olla osa virallista opetussuunnitelmaa. Joissain tapauksissa asia on viety jopa niin pitkälle, että koulun säännöt saattavat kieltää muun kuin hollannin puhumisen. Tämä perustuu näkemykseen, jonka mukaan muun kuin hollannin kielen puhuminen vähentää lapsilta mahdollisuuksia hollannin oppimiseen. Näkemykseen, joka on täysin ristiriidassa kansainvälisten tutkimustulosten kanssa.

Tästä lähtökohdasta ei ole käsittämätöntä, että ammattilaiset, kuten koulun ja neuvolan henkilökunta, saattavat ohjata vanhempia puhumaan lapselle pelkkää hollantia – siitä huolimatta että tämä ei ole vanhempien oma kieli eivätkä he pysty ilmaisemaan itseään täysipainoisesti hollanniksi. Oikein se ei ole, mutta iso osa vanhemmista tuntuu omaksuvan tämän näkemyksen ja viljelee sitä auliisti myös lähiympäristöönsä.

Kieliasiat ovat Hollannissa herkkiä ja asioiden muuttuminen vie varmasti vielä aikaa. Sillä aikaa meidän suomalaisten vanhempien on vain taisteltava tuulimyllyjä vastaan ja pidettävä kiinni siitä, mikä on meille ja myös lapsillemme tärkeää, rakkaasta suomen kielestä. Itselläni on uskoa, että asiat voivat vielä muuttua. Saan nimittäin kunnian olla mukana toteuttamassa vanhemmille suunnattua ”kieliworkshopia”, jossa pääsen puhumaan toisen kielen kehittymisestä ja oman äidinkielen merkityksestä. Kyseessä on vain yksi koulu, mutta alku sekin. Pidetään siis päät pystyssä suomen kielen puolesta ja liputetaan sitä kaksikielisyyttä!

Sisu menee kouluun –kirjan ohessa ilmestyy vanhemmille tarkoitettu opasvihkonen, johon ehkä voisi kerätä myös vastarepliikkejä kaksikielisyyttä kummasteleville hollantilaisille? Niin että antakaa tulla!

Matkalla kouluun - mutta millaiseen?

Sisu on jo matkalla kouluun ja vanhemmilla on takanaan yksi tärkeimmistä – ja samalla usein vaikeimmista – kysymyksistä ennen koulun aloittamista: millaisen koulun lapselle valitsee. Oman tutkielmani mukaan suomalaiset vanhemmat päätyvät koulun valintaan monista erilaisista syistä. Joillekin voi olla tärkeää, että lapsi menee lähikouluun, toiselle taas koulun uskonnollisella tai pedagogisella suuntauksella on merkitystä. Osa vanhemmista valitsee tutuimman, eniten suomalaista peruskoulua muistuttavan koulun, mutta tämäkin voi toisella puolella maata olla avoin (kunnallinen) ja toisella puolella esimerkiksi katolinen, koska koulut eroavat toisistaan niin paljon. Pienillä paikkakunnilla vaihtoehtoja ei välttämättä edes ole, mutta isommilla paikkakunnilla tarjonta on laajaa.  

Hollannissa kouluja asetetaan paremmuusjärjestykseen tasokokeiden (Cito) mukaan. Koulujen tulokset ovat julkisia ja vanhemmat voivat käyttää niitä hyväkseen valitessaan koulua jälkikasvulleen. Valtakunnallisilla tasokokeilla saattaa olla sekä positiivisia että negatiivisia seurauksia: koulut voivat parantaa käytäntöjään ja auttaa oppilaitaan oppimaan paremmin, mutta parempien testitulosten toivossa koulu saattaa myös evätä pääsyn heikommilta ja enemmän tukea tarvitsevilta oppilailta. Koulujen hyvyyden määrittely vain tiettyjen tasokokeiden tulosten perusteella onkin mielestäni kyseenalaista.

Tutkimusten mukaan vain pieni osa vanhemmista perustaa kouluvalintansa tasokokeiden tuloksiin tai koulusta tehtyihin raportteihin – joskin uskon, että niiden tiedostamaton vaikutus on tunnustettua suurempi. Sen sijaan hollantilaistutkimuksen mukaan vanhempien päätös kouluvalinnasta perustuu toisten vanhempien suosituksiin tai leikkikoulun ja päiväkodin suosituksiin. Vasta maahan muuttaneen voi kuitenkin olla hankalaa tai jopa mahdotonta saada tukea lähiympäristöstään, jolloin valinta pitää tehdä muihin seikkoihin perustuen. Oman tutkielmani perusteella esimerkiksi tietyn koulun tarjoama lämmin vastaanotto tai henkilökemioiden kohtaaminen lapsen ja koulun henkilökunnan välillä ovat saattaneet ratkaista kouluvalinnan.

Voin tunnustaa, että oma valintamme koulun suhteen tapahtui ikään kuin vahingossa, mutta silti myöhemmässä vaiheessa erittäin huolellisen ja vaikeankin päätöksenteon seurauksena. En ole itse kierrellyt kouluja etsimässä sitä kaikkein parasta, vaan vein lapseni lähimpään, peruskoulun yhteydessä toimivaan leikkikouluun (peuterspeelzaal) ja pidin oikeastaan itsestään selvyytenä, että hän neljävuotiaana siirtyy sieltä kansainväliseen kouluun ”kaikkien” muiden expat-lasten tavoin (sillä siinä vaiheessa ajattelin, ettei lapseni voisi käydä koulua niin kummallisella kielellä kuin hollanti...). Vuodet kuitenkin kuluivat ja koulu tuntui niin kivalta, että päätimme jäädä. Monille suomalaisperheiden lapsille kansainvälinen koulu on varmasti paras ja luonnollisin valinta, etenkin jos koulutietä on jatkossakin tarkoitus kulkea englanniksi. Me kuitenkin päätimme sukeltaa hollantilaisen koulun outoon ja kiehtovaan maailmaan, joka sittemmin vei mukanaan. Tässä vaiheessa voin todeta, että kertaakaan en ole katunut valintaamme. Hyvä koulu voi siis löytyä sattumalta, vaikka sen etsiminen usein aiheuttaakin ainakin jonkinlaista ajatustyötä.

Edelleen itseäni kiehtovat ne perusteet, joilla vanhemmat koulua valitsevat. Myös koulunvalintojen kanssa kamppailevia vanhempia varmasti kiinnostaa: Mikä teillä ratkaisi kouluvalinnan ja onko päätös osoittautunut oikeaksi?

Kouluvalintaan ei taida yksi blogikirjoitus riittää, joten palaan aiheeseen vielä, toivottavasti kommentteja rikkaampana.