Uusi aika

Vaikka koulu olisi aikoinaan alkanut hyvin, voi matkan varrella tulla vastaan erilaisia vaikeuksia. Omilla ”Sisuillamme” on tänä syksynä ollut jokaisella erilaisia haasteita, kun koulunkäynti ei ole sujunut toivotulla tavalla. Yksi lapsista on ollut tylsistynyt koko kouluun, ja aamut ovat sen vuoksi olleet itkuisia. Yhdellä on opettaja vaihtunut tämän kouluvuoden aikana jo useamman kerran, mikä on tuonut mukanaan epäjärjestystä ja levottomuutta. Ja yhden kohdalla koulu on päättänyt muuttaa opetusta siinä määrin, ettei se enää vastaa alkuperäisiä odotuksia.

Hollannissa koulut voivat itse valita opetusmenetelmänsä. Mikäli koulu päättää kesken kaiken muuttaa opetustyyliään, on vanhemmilla asiaan vain vähän sananvaltaa. Vanhemmista ja opettajista koostuva toimikunta, medezeggenschapsraad, on oikeutettu äänestämään asiasta, mutta on eri asia kuunteleeko muutaman hengen toimikunta avoimesti muita vanhempia tai miten hyvin se asiaan perehtyy. Näin ollen voi yhtäkkiä tulla vastaan tilanne, jossa koulun opetusmenetelmät eivät enää vastaakaan vanhempien ihanteita.

********************

Uuden ajan opetuksen (Onderwijs voor een nieuwe tijd, O4NT) periaatteet kuulostavat hienoilta ja voivat helposti imaista mukaansa: lapset saavat kehittää kykyjään omaan tahtiinsa ja hyödyntävät oppimisessa uusinta teknologiaa. Mikä olisikaan nykymaailmassa hienompaa kuin noudattaa täysin omaa oppimissuunnitelmaansa omaa tablettiaan käyttäen. Lapsi saa jo pienestä pitäen määritellä omat mielenkiinnon kohteensa ja hyödyntää näin omaa motivaatiotaan oppimisessa. Opettajasta tulee valmentaja, joka auttaa lasta ja vanhempaa opetussuunnitelman tekemisessä. Vai onko kaikki tämä sittenkään niin ihanteellista?

Uusissa menetelmissä on varmasti paljon hyvää, enkä ole lainkaan uuden teknologian ja internetsovellusten hyödyntämistä vastaan, päinvastoin. Hollannin koulun yksi positiivisia puolia on mielestäni myös se, että lapsia opetetaan jo alusta alkaen suunnitelmallisuuteen ja ohjaamaan itse omaa toimintaansa. Mutta jos opetus menee täysin individualistiseksi, ja nelivuotiaankin pitäisi jo kyetä suunnittelemaan tabletille oma viikko-ohjelmansa, on mielestäni syytä kriittisyyteen.

Uuden ajan opetuksessa on myös syytä kyseenalaistaa, onko luokaton peruskoulu paras oppimisympäristö 4-12-vuotiaille lapsille. Hallitsematon määrä ihmisiä ympärillä ei pysty tarjoamaan turvallista oppimisympäristöä pienelle lapselle. Peruskouluiässä lapsen kehitys on vielä siinä vaiheessa, että opettajan tulee olla paljon muutakin kuin tukea tarvittaessa tarjoava mentori. Mikä toimii aikuisten tai vaikka nuorten maailmassa, ei välttämättä ole suoraan sovellettavissa peruskouluikäisiin lapsiin. Tätä opetusmuotoa perustellaan myös sillä, että jokaisen noudattaessa omaa opetussuunnitelmaansa, ei kukaan luokassa ole enää negatiivisella tavalla erityinen. Oikeasti kuitenkin vain harva erityistukea tarvitseva oppilas pystyy toimimaan ja oppimaan ihanteellisesti näin strukturoimattomassa ja itsenäistä oppimista korostavassa ympäristössä. Näistä Steve Jobs -kouluista on varmasti opittavaa, mutta tutkimus opetusmenetelmän vaikutuksista pitemmällä tähtäimellä tulee takuulla tarpeeseen.

********************

Syksyn myllerrysten jälkeen palapelin palat tuntuvat taas loksahtelevan kohdilleen. 

Yhden ”Sisun” oma opettaja jäi jo heti alkusyksystä pitkälle sairaslomalle. Tilalle tuli sijainen, joka viipyi muutaman viikon ja sen jälkeen taas uusi sijainen. Luokka oli levoton ja kokeili rajojaan. Ilmapiiri ei todellakaan ollut suotuisa oppimiseen, eikä opetuksessa pysytty aikataulussa. Koulussa on kuitenkin asiansa osaava rehtori, joka on tehnyt parhaansa tilanteen rauhoittamiseksi. Sijaiseksi on hankittu opettaja, jolla on kokemusta vastaavista ”kriisiluokista”, ja luokkaan on opettajan toiveesta saatu myös täysipäiväinen opetusavustaja mahdollistamaan henkilökohtaista ohjausta ja pienryhmäopetusta. Liikuntatunneilla on viime viikkojen aikana keskitytty Rots & Water -menetelmän avulla ryhmäytymistä ja sosiaalisia taitoja tukeviin psykofyysisiin harjoituksiin. Vanhempien toiveesta on järjestetty ylimääräinen informaatiotilaisuus, jossa luokan tilannetta on käyty läpi. Luokka on rauhoittunut, kotitehtävät ovat taas selkeitä ja oppimistulokset nousussa.

Se kouluun turhautunut ”Sisu” puolestaan on saanut uusia mielekkäitä haasteita, ja koulu tuntuu taas mukavammalta. Opettajan kanssa on keskusteltu tylsistymisestä, ja lapsi on saanut esittää omia toiveitaan oppimisen suhteen. Luokkaan on perustettu englannin pienryhmä lisähaasteita tarvitseville lapsille, ja 7-vuotias palasi heti ensimmäisen tunnin jälkeen kotiin innostuneena ja ylpeänä siitä, että oli oppinut koulussa sanomaan ”I’m from the Netherlands”. Huomenna aloittaa myös toimintansa ”plusluokka”, jossa lisää haasteita kaipaavat lapset saavat kerran viikossa tarpeitaan vastaavaa erityisopetusta.

Ja se ”Sisu”, jonka koulutie alkoi kulkea täysin väärään suuntaan. Se, jonka koulussa alkoi olla pielessä muutakin kuin vain opetusmenetelmät ja josta ei haluttu tehdä Steve Jobs -koulujen koekaniinia. Se lapsi, joka alkoi jo tottua kiusaamiseen ja jonka opettaja alkoi syytellä lasta ja vanhempia kaikesta. Se ”Sisu” on nyt ensimmäistä päivää uudessa koulussa, ja tulevaisuus näyttää taas lupaavalta. Koulun vaihtaminen kesken kaiken ei ole ollut helppo ratkaisu, mutta jos luottamus koulun ja vanhempien välillä särkyy, eikä koulu tule mitenkään vastaan asiaa korjatakseen, ei muita vaihtoehtoja juuri ole. Vaihtoehdot koulun vaihtamiseenkin voivat olla vähissä, mikäli kaikki lähialueen varteenotettavat koulut ovat jo täynnä. Mutta uusi, lupaavalta vaikuttava koulu onneksi löytyi, ja erinäisten haasteiden kautta Sisu vihdoin pääsi aloittamaan siellä. Sisulla on nyt edessään uusi alku. Tästä koulunvaihdoksesta kuulette myöhemmin vielä lisää!

Kansallinen kouluaamiainen

Tänään Sisu ei syökään aamiaista kotona, vaan vasta koulussa. Vatsassa kurnii hieman, kun Sisu polkee kouluun omalla punaisella pyörällään. Paljaita sormia ei palele ja tuuli puhaltelee muutenkin lempeästi, vaikka marraskuu on jo melkein puolivälissä. Huomenna tulee Sinterklaas, pohtii Sisu innoissaan. Äiti ja isä ovat luvanneet, että Sisu pääsee taas satamaan katsomaan, kun Sinterklaas saapuu höyrylaivallaan.

Koulun kello soi ja lapset kiirehtivät sisään omiin luokkiinsa. Kovin kauaa ei kuitenkaan ehditä ihmetellä luokan pöydillä jo odottavia aamiasherkkuja, kun kahdeksasluokkalaiset tulevat hakemaan pienempiä koululaisia mukaansa. Sisu pääsee Emman isoveljen Julianin mukaan. Julian johdattelee kolme kakkosluokkalaista rappusia pitkin yläkertaan kuutosryhmän tiloihin. Koko koulu on jaettu aamiaiselle niin, että jokaisessa luokkahuoneessa on lapsia ykkösestä kasiryhmäläisiin. 

Julian auttaa voitelemaan Sisun leivän. Sisu saa myös mandariinin ja ison mukillisen maitoa. Emma on ehtinyt hotkaista jo puolet leivästään ennen kuin Sisu ehtii edes aloittaa, mutta nopeasti aamiainen uppoaa Sisunkin vatsaan. 
- Julian, me halutaan vielä hilloleivät, hihkuu vieressä istuva Emma.
Yksi aamiaisella auttavista vanhemmista kiertelee tarjoamassa kurkkua ja rusinapullia. 

Kohta on kaikilla vatsat täynnä ja on aika aloittaa päivän koulutyö. Julian vie Sisun, Emman ja Alexin takaisin omaan luokkaan. Ennen tavallisen koulupäivän alkua ehditään vielä katsoa Sinterklaasjournaal. Mutta voi, laiva on eksynyt sumussa ja lasten huoli on kova - pääsekö Sinterklaas sittenkään huomenna Hollantiin... 




Tällä viikolla puoli miljoonaa koululaista ympäri Hollantia on päässyt nauttimaan kansallisesta kouluaamiaisesta (Het Nationaal Schoolontbijt). Tutkimusten mukaan monet koululaiset jättävät aamiaisen kokonaan väliin tai syövät liian epäterveellisesti, ja tämän jo kolmattatoista kertaa järjestettävän kampanjan tarkoituksena on lisätä tietoisuuttaa terveellisistä aamiaistavoista. Kampanjan suuruudesta kertoo jotain se, että koululaisten ja opettajien lisäksi siihen osallistuu myös kansanedustajia ja ministereitä sekä noin 240 kaupunginjohtajaa. Osa koululaisista pääseekin syömään aamiaistaan poikkeuksellisesti kunnantalolle tai jopa eduskuntaan.

Aiempina vuosina kouluaamiainen on saanut kritiikkiä siitä, ettei se tavoitteestaan huolimatta ole ollut kovin terveellinen. Niinpä sitä on yritetty muokata yhä terveellisemmäksi lisäämällä hedelmiä ja kasviksia sekä jättämällä pois mm. hagelslag, ne kuuluisat hollantilaiset aamiaissuklaarakeet.

Mutta kuinka ollakaan, ainakaan meidän koulussa vanhemmat(!) eivät näköjään vielä ole valmiita suklaarakeiden pois jättämiseen. Olin eilen mukana hakemassa aamiaistarvikkeita lähikaupasta, jonne ne oli toimitettu meille haettavaksi. Kun koululla huomattiin, että leivän päälle on vain margariinia, juustoa, sulatejuustoa, kurkkua, hilloa ja omenalevitettä, lähti pari vanhempaa (rehtorin suostumuksella) vielä kauppaan ostamaan suklaarakeita, koska "eihän ne lapset muuten syö". Eipä siinä suomalaisvanhemman pari onnetonta vastalausetta juuri auttaneet. Välillä onkin vaan viisaampaa huokaista syvään ja unohtaa tuulimyllyjä vastaan taistelu - maassa maan tavalla.

Tämän vuoden aamiaistarjontaan (siihen viralliseen :)) ja ruokien ravintoarvoihin pääsee kurkistamaan täältä.

Ja jos jotakuta muutakin jännittää, pääseekö Sinterklaas turvallisesti perille, voi Sintin ja Pietien seikkailuja seurata myös Sinterklaasjournaalin nettisivujen kautta.

Turvallisesti liikenteessä

Suomessa on tänä syksynä joutunut valitettavan usein lukemaan onnettomuuksista, joissa osallinen on ollut kouluikäinen lapsi joko pyöräilijänä ja jalankulkijana. Samantapaisia uutisia on viime päivinä ollut myös paikallisessa mediassa, vaikka uutiskynnys näihin onkin Hollannissa varmaan korkeampi, onnettomuuksia kun tiheästi asutussa maassa tapahtuu varmasti tämän tästä. Uteliaisuuteni heräsi kuitenkin ottamaan selvää, miltä Suomen ja Hollannin liikennekulttuuri näyttäytyy tilastojen valossa. Mitään täysin yksiselitteisiä tai vertailukelpoisia tilastoja en löytänyt, mutta alla kuitenkin jonkinlaista kuvaa maiden liikenne- ja koulumatkakulttuurista.

Hollannissa kuoli viime vuonna tieliikenteessä 19 alle 15-vuotiasta lasta, kun taas Suomessa vastaava luku oli 10. Kun ottaa huomioon, että Hollannissa on kolme kertaa enemmän ihmisiä kuin Suomessa, on liikenneturvallisuus näiden lukujen valossa Hollannissa suhteellisesti parempaa. Suomessa hälyttävä nousu on tämän vuoden aikana ollut etenkin jalankulkijoiden osalta, sillä elokuuhun mennessä liikenteessä oli menehtynyt jo viisi jalan kulkevaa lasta.

Vaikka kuolemaan johtaneita onnettomuuksia ei onneksi kovin usein tapahdu, voi onnettomuuksilla olla muuten vakavat seuraukset. Viime vuosikymmenen lopulla pyöräilyonnettomuuksia tapahtui Hollannissa vuosittain 14 000 lapselle, joista 2 000 jouduttiin ottamaan sisään sairaalaan. Suurin osa näistä sairaalahoitoa vaativista vammoista kohdistui päähän eli kypärän käyttämättömyys näkyy varmasti näissä tilastoissa. Hollannissahan ulkomaalaiset tunnistaa monesti pyöräilykypärästä, mutta pidetään me suomalaiset vaan sisukkaasti kypärät omien ja lastemme päiden suojana, vaikka se kummastusta välillä herättääkin.

Yksi mahdollinen osatekijä lasten koulumatkojen turvallisuuteen Hollannissa on se, että suuri osa peruskoululaisista kulkee kouluun yhdessä vanhempiensa kanssa. Hollannissa iso osa vanhemmista kokee, ettei lapsen koulumatka ole riittävän turvallinen ja saattaa sen vuoksi lapsensa kouluun. Myös kulttuurinen perinne koulumatkojen yhdessä kulkemiseen on vahva, eivätkä lapset muutenkaan vietä aikaansa yksin samassa määrin kuin Suomessa.

Lasten liikennekäyttäytymiseen liittyen herää kuitenkin myös kysymys, millaista on liikenneopetus Suomen ja Hollannin kouluissa. Suomessa saa ainakin erikseen tilattua kouluille tarkoitettua materiaalia, mutta mitenköhän aktiivisesti ja miltä luokalta alkaen liikenneopetusta koulussa annetaan? Kolmannen luokan ympäristö- ja luonnontiedon kirjassa aiheesta näyttää olevan heti alkuun neljä aukeamaa.

Hollannissa liikennekäyttäytymisen opetus vaihtelee varmasti eri kouluissa. Oman kokemuksen perusteella 9-vuotias (suomalaisittain tokaluokkalainen) opetteli viime vuonna aihetta ainakin yhden 45-sivuisen työkirjan verran. Silmiin pistävää tosin oli, ettei koko kirjassa ollut ainuttakaan mainintaa tai kuvaa pyöräilykypärän käytöstä.

Ainsa tulee risteykseen. Oikealta tulee auto ja moottoripyörä. Mies autossa näyttää, että Ainsa saa mennä. Voiko Ainsa pyöräillä risteyksen yli?

Bart näkee, että punainen auto pysähtyy. Mitä hänen pitää vielä tietää voidakseen ylittää kadun? Moottoripyörä on jo lähellä suojatietä. Voiko Bart ylittää kadun turvallisesti?

Alla olevista linkeistä ja lyhyistä videonpätkistä pääsee kurkkaamaan millaisia oppitunteja kuorma-autonkuljettajat käyvät antamassa koululaisille. Voisi olla hyvä ajatus Suomessakin?

Kuorma-auton vieressä pyöräileminen on vaarallista

Kolme kysymystä kuolleesta kulmasta

Loppukevennyksenä vielä pari kuvaa, jotka väistämättä saivat hymyn huulille. Tiedänpähän nyt, että lapseni pystyy selviämään kadulla lojuvasta muuttokuormaviidakosta ja tietää - ainakin teoriassa - miten lumessa pyöräillään.

Ups, Marike ei pääse jatkamaan jalkakäytävällä. Miten hänen pitää nyt kävellä?

Kummat pyöräilevät turvallisesti - pojat vai tytöt?

Turvallista viikonloppua!

 

Opettajien päivä - Juffen- en meestersdag

Hollantilaisessa kulttuurissa juhlitaan kunnolla myös aikuisten syntymäpäiviä ja niin tietenkin myös koulussa. Hassua tosin, että meidän koulussa kaikilla opettajilla tuntuu tähän asti olleen syntymäpäivä aina lukuvuoden lopulla touko-kesäkuussa. Tähän asti juhla on ollut aina erillisinä päivinä, mutta tänä vuonna koko koulun opettajat juhlivat syntymäpäiväänsä samana päivänä, huomenna. Pienimmille koululaisille voi kyllä olla vähän hankalaa selittää sitä, miten kaikilla opettajilla sattuu olemaan syntymäpäivä juuri samana päivänä... :)

Huomiseen juhlapäivään on päädytty mahdollisesti siksi, että ensi maanantaina vietetään kansainvälistä opettajien päivää. Muutoin ajankohta on ehkä vähän hassu, koska lahjojen antaminen tuntuu paljon luontevammalta lukuvuoden lopulla. Meidän koulussa opettajien syntymäpäivä on ollut yleensä samalla sopiva hetki kiittää kuluneesta lukuvuodesta, vaikka suomalaisten perinteiden mukaisesti lapset ovat yleensä vieneet opettajille jonkun pienen kiitoksen vielä kouluvuoden viimeisenä päivänäkin. Kovin yleistä tuo opettajien muistaminen koulun päättyessä ei kuitenkaan tunnu olevan, joten sitäkin tärkeämpää on, että opettajat pääsevät juhlinnan kohteeksi "omana" syntymäpäivänään!

Opettajia muistaessa tulee usein myös konkreettisesti vastaan osa-aikatyön yleisyys Hollannissa. Usein ei pelkästään yksi lahja riitä, kun opettajia on samassa luokassa useampia, joskin töissä eri päivinä viikossa. Tänä vuonna molemmilla lapsilla on siitä harvinainen tilanne, että kummallakin on vain yksi opettaja, jota lahjoa. Viime vuoden lopulla opettajia oli kaikkiaan kuusi, kun vanhemman luokassa opetusvastuun jakoi kaksi opettajaa (toinen neljä ja toinen yhden päivän viikossa) ja nuoremman luokassa opettajia oli jopa neljä (varsinaiset opettajat, joista toinen oli opettamassa neljä ja toinen yhden päivän viikossa; opettajaharjoittelija, joka oli paikalla lähes täysipäiväisesti läpi kouluvuoden sekä kouluavustaja, joka oli läsnä useampana aamuna viikossa). Nyt molemmat lapset jaksoivat panostaa niihin ainoisiin kortteihinsa, ja lahjat ovat jo paketoituna repussa odottamassa huomista. Naamiaisasut vielä aamulla mukaan ja juhlinta voi alkaa.

Hauskaa juhlapäivää ja paljon onnea kaikille opettajille - 

jos ei huomenna niin ainakin maanantaina 5. lokakuuta! 

Teette tärkeää työtä! 

 

 

Mitä Sisu minulle merkitsee?

Hyvää Sisun päivää! 

Tänään viettävät ensimmäistä kertaa nimipäiväänsä Sisut, joita Suomessa Väestörekisterikeskuksen mukaan on jo yli 1700.  Näistä Sisuista yli puolet on syntynyt tällä vuosikymmenellä. Vuosi 2015 on lisäksi Sisun juhlavuosi, joten oma Sisumme syntyi näköjään selvästi ajankohtaiseen hetkeen.

Mistä nimi Sisu sitten syntyi? Tätä kysyi Sanna-Mariakin tehdessään Sisusta juttua Luokanopettajalehteen. Aluksi kirjamme päähenkilö esiintyi nimellä, jonka kehitin aikoinaan gradun sivutarinaa varten. Tarinaa, jota ei graduun koskaan huolittu, mutta joka alkoi myöhemmin elää omaa elämäänsä lastenkirjan sivuilla. Kirjan edetessä päähenkilön alkuperäinen nimi ei kuitenkaan tuntunut enää ”omalta”. Niinpä kirjan sankarille piti keksiä uusi, sopivampi nimi. Heitin ajatuksiani kirjan kuvittajalle Liisalle, joka oli jo piirtänyt kirjan poikaa useamman kuvan verran. Sisu oli lopulta se nimi, jolle molemmat syttyivät, eikä nimen valinta lopulta ollut vaikeaa. Sisu kun oli ihan selvästi Sisu!

Kuten wikipedia kertoo, on sisun käsite osa suomalaista kansallisidentiteettiä. Kirjan Sisukin on poika, joka asuu Hollannissa, mutta on kuitenkin sydämeltään suomalainen - muumireppuineen ja ruisleipätoiveineen. Sisu on terminä vanha ja kuvastaa periksiantamattomuutta, josta suomalaiset voivat olla ylpeitä. Nimenä Sisu on kuitenkin melko uusi ja trendikäs, mutta silti supisuomalainen. Sisu on vahva poika, joka ei lannistu, vaikka uusi ympäristö asettaakin haasteita, mutta toisaalta Sisusta löytyy myös tarvittavaa herkkyyttä ja "hiljaista voimaa".

Tiesittekö muuten, että Suomessa on ihan oma Sisu-tutkija, Emilia Lahti, joka tutkii sisua positiivisen psykologian näkökulmasta voimakapasiteettina? Positiivisessa psykologiassa sisu nähdään kykynä selvitä haasteista, jotka ylittävät yksilön oletetut psyykkiset tai fyysiset resurssit tietyssä hetkessä.

Emilian kirjoituksia sisusta voi lukea mm.

https://positiivinenpsykologia.wordpress.com/ (suomeksi) 

https://emiliaelisabethblog.wordpress.com/ (englanniksi)

Kannattaa ehdottomasti tutustua ja liittyä mukaan Sisun yhteisöön myös facebookissa.

Itseäni ainakin kiehtoo kovasti ajatus sisusta nimen omaan positiivisena voimakapasiteettina. Sisu ei ole pelkästään sitä, että hammasta purren mennään läpi harmaan kiven, "koska pitää". Sisun juhlavuosi haluaa sen sijaan rohkaista ihmisiä tarttumaan unelmiinsa, tekemään tarvittavia muutoksia ja ottamaan riskejä. Olennaista on myös yhteisöllisyys ja toisten tsemppaaminen. 

Kirjaan liittyen sisu on ollut periksiantamatonta uskoa itseemme ja siihen, että tällaista kirjaa tarvitaan. Uskalsimme tuottaa ideamme paperille ja jalostaa niitä yhä uudelleen. Jaksoimme ottaa selvää, mitä kaikkea kirjan julkaiseminen omakustanteisesti vaatii ja rohkenimme ottaa riskin, kun päätimme painattaa kirjan. Sisun tekeminen on ollut toteutunut unelma, yksi monista. 

Sisua on myös se, että yhä jaksan tekohengittää elämää tähän blogiin, vaikken kaiken kiireen keskellä olekaan saanut rauhoitettua aikaa kirjoittamiselle. Sisun juhlavuoden inspiroimana aion toteuttaa lisää unelmiani ja antaa enemmän aikaa asioille, jotka ovat itselleni merkityksellisiä. Sisukasta ja unelmia kohti kulkevaa vuotta kaikille!